Usealla sisäisen ihonhoidon konsultaatioon tulevalla asiakkaalla, jolla on vaikeita iho-oireita, kuten aknea tai tulehduksellisia näppylöitä, on myös suolistovaivoja, kuten ripulia. Se on kiusallinen ongelma, josta yllättävän moni kärsii. Tässä blogissa käsittelemme mistä pitkään jatkunut ripuli voi johtua ja voiko ripuli vaikuttaa iho-oireiden taustalla tai pahentaa niitä.
Ripulissa ulostemassaan kulkee liian nopeasti suoliston läpi. Se on puolustusjärjestelmämme reaktio eliminoida infektiota tai hillitä suoliston ärsytystä. Ripuli itsessään ei ole sairaus, vaan se on aina oire jostakin.
Ripulin taustalla on monia syitä, etupäässä virus- ja bakteeritartunnat tai pilaantunut ruoka. Tällöin ripuli kestää muutamista päivistä viikkoon ja sen jälkeen suolen toiminta normalisoituu. Vatsa voi olla vielä antibioottikuurin jälkeenkin löysällä muutamia päiviä.
Ulkopuolisen patogeenin aiheuttamana ripuli alkaa usein yhtäkkisesti ja siihen liittyy myös muita oireita, kuten ruokahaluttomuutta, viluväristyksiä ja vatsakipua.
Muutamia päiviä kestävä infektion aiheuttama ripuli ei vielä altista ravintoainepuutoksille, mutta kehon elektrolyyttitasapaino voi kärsiä ja näin myös iho saattaa muuttua kuivaksi ja kutisevaksi.
Tankkaa siis paljon elektrolyyttipitoista vettä ja ota lisäksi myös erikseen sinkkiä. Se vahvistaa suoliston immuniteettia estämällä vuotavan suolen syntymistä. Infektiot ja suoliston dysbioosi puolestaan altistavat vuotavalle suolelle.
Matkatuliaisena tullutta turistiripulia hoidetaan usein antibiooteilla, koska ripulin aiheuttaja voi olla ärhäkkä bakteeri tai loinen. Antibiootit itsessään voivat myös aiheuttaa ripulia, sillä ne vievät mennessään myös osan suoliston luonnollisesta bakteerikannasta ja näin ruoansulatus heikkenee.
Antibioottikuurien aikana tulisi aina muistaa vahvistaa terveyttä edistäviä bakteerikantoja pro- ja prebioottikuureilla, jotta niiden kannat eivät surkastu suolistossa olemattomiin. Myös suolen limakalvon terveyttä on hyvä tukea aina infektioiden yhteydessä esimerkiksi maaperäisillä mineraaleilla ja yrttivalmisteilla.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion yleistymisen myötä markkinoille on tullut paljon keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja välipaloja ja proteiinivalmisteita, sillä ne nostavat verensokeria hyvin maltillisesti. Sokerialkoholeilla, kuten xylitolilla, sorbitolilla ja maltitolilla on laksatiivisia vaikutuksia, joten näiden runsas käyttö voi saada aikaan ripulia.
Laksatiivista vaikutusta aiheuttaa sokerialkoholien huono imeytyminen ohutsuolessa, jossa sokerit ja hiilihydraatit pääsääntöisesti imeytyvät.
Sokerialkoholit jatkavat matkaansa paksusuoleen, jossa ne alkavat fermentoitua paksusuolen bakteerikannan ansiosta. Oireisiin kuuluu yleisesti myös ilman kertyminen suolistoon.
Xylitolipurkan ja -pastillien pienet annokset eivät aiheuta oireita terveessä suolistossa, joten jos vatsasi oireilee helposti näistä, voi olla, että paksusuolen bakteerikannassa on saattanut tapahtua muutoksia ja siellä esiintyy mädättäjäbakteerien liikakasvua. Herkkyys sokerialkoholeille on tyypillistä myös ärtyvän suolen oireyhtymässä.
Ripulia voi aiheuttaa myös heikentynyt sappinesteen säännöstely, kuten niillä, joilla sappirakko on kokonaan poistettu ja sappea valuu suolistoon taukoamatta.
Sappi on tärkeä osa ruoansulatusta, koska se emulgoi rasvahappoja, mahdollistaen rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien pilkkoutumisen ja imeytymisen ohutsuolesta.
Sappisuolat imeytyvät ohutsuolesta takaisin maksaan, jossa ne kierrätetään uuden sappinesteen tuotantoon. Jos sappinestettä erittyy suoleen liian suuria määriä syötyyn rasvaan verrattuna, voi sappisuolojen takaisinimeytyminen häiriintyä. Tällöin sappineste sekoittuu ruokamassaan, tehden siitä löysää.
Rasvapitoinen ruokavalio ja kitkerät maut stimuloivat sapen tuotantoa, mutta jos kärsit selvästi rasvaripulista (uloste on vaaleaa ja siinä on selvästi rasvaa, joka jää veden pinnalle) on hyvä mittauttaa haiman ruuansulatusentsyymien pitoisuus ulostenäytteestä, sillä syy voi olla haiman toiminnassa.
Kun rasvat eivät pilkkoudu, myös iholle tärkeät rasvahapot ja rasvaliukoiset vitamiinit jäävät imeytymättä.
Tilapäisenä vaivana ripuli ei kuitenkaan vielä ehdi aiheuttaa rasvaliukoisten vitamiinien puutetta elimistössä, sillä esimerkiksi maksan A-vitamiinivarastot riittävät jopa muutamaksi vuodeksi (riippuen tarpeesta).
Maksa ei varastoi välttämättömiä omega 3 ja 6 rasvahappoja, mutta jos imeytymisessä on puutteita, elimistö voi kierrättää solukalvojen rasvahappoja. Tällöin iho voi altistua hilseilylle ja kuivumiselle.
Ripulin taustalla voi tietenkin olla myös suoliston huono kunto, vuotava suoli ja tulehdus. Esimerkiksi keliakia on aina hyvä testauttaa ja rajata pois pitkään jatkuneen ripulin yhteydessä, mutta kaikkiin suolistovaivoihin ei aina saada selvää diagnoosia.
Tulehdukselliset suolistosairaudet, kuten haavainen paksusuolen tulehdus ja Chronin tauti ovat ärtyvän suolen oireyhtymän lailla kovaa vauhtia yleistymässä. Niihin liittyy krooninen ripuli, jossa suolisto oireilee vaihtelevasti, eli joskus myös ummettaa. Ripuliin liittyy usein myös turvotusta ja kovia vatsakipuja.
Kehon tulehdustila ja vuotava suoli altistavat aina iho-oireiden syntymiselle ja ne usein pahentavat jo muodostuneita iho-oireita.
Esimerkiksi atooppinen iho voi lehahtaa punaiseksi ja tulehtua ruoka-aineen aiheuttaman tulehdusreaktion myötä. Vuotava suoli voi päästää sulamattomia ruokapartikkeleja ja allergeeneja suolen läpi verenkiertoon, ärsyttäen herkistynyttä ihoa.
Kun suoliston immuniteetti heikkenee ja suolen pinta ärtyy, voivat yksittäiset ruoka-aineet alkaa aiheuttaa oireilua.
Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi viljat ja maito sekä tiettyjä imeytymättömiä hiilihydraatteja sisältämät ruoka-aineet, kuten sipuli, valkosipuli, kaalit ja sienet. Reaktiot eri ruoka-aineisiin voivat olla hyvin yksilöllisiä.
Jos sinun on vaikea yhdistää ripulia mihinkään tiettyyn ruokaan, voi syynä olla suolen pinnan tulehdus. Tällöin vaikkapa pikaruokapaikkojen huonolaatuiset käristysrasvat tai elintarvikkeiden lisä- ja makeutusaineet saattavat laukaista ripulin.
Jos oireesi ovat kovin vaihtelevia, on hyvä idea kirjata ylös milloin, missä ja minkälaisten ruokien syönnin jälkeen vatsa menee löysälle tai iho-oireet pahenevat. Tarkkaile myös onko vatsa- ja iho-oireiden ilmaantumisen välillä yhteys. On hyvä muistaa, että jotkut tulehdusvälittäjäaineet aiheuttavat viivästyneitä yliherkkyysreaktioita, jolloin oireen aiheuttaja on vaikeasti havaittavissa.
Lisäksi on syytä mainita, että myös tiettyjen ravintoaineiden, kuten niasiinin (B6) puutos aiheuttaa sekä iho-oireita, että ripulia. Suoliston tulehdusarvoja voidaan myös mitata esimerkiksi suoliston mikrobiomianalyysillä, joka antaa tietoa myös ruoansulatuksen tehokkuudesta ja bakteerikannan tilasta.
Yksittäisten syiden etsimisen sijaan kannattaa kehon toimintoja miettiä myös kokonaisuutena, sillä ärsytystä aiheuttavien ruoka-aineiden lisäksi myös stressi ja jännitystilat voivat aiheuttaa ripulia.
Ei ole ollenkaan epätavallista, että esimerkiksi laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita, kuten vatsan löystymistä esiintyy vain kovan kuormituksen yhteydessä, mutta ei matkoilla tai lomalla.
Vatsan hyvää toimintaa tukee myös säännöllinen ateriarytmi. Kaikissa ripulin hoitokeinoissa kannattaakin antaa suolistolle rauha löytää takaisin tasapainoon.
Ruokailujen välissä tulisi olla vähintään 4 tuntia ja illalla tulisi syödä helposti sulavia proteiineja ja vatsaystävällisiä liukoisia kuituja sekä rauhoittavia ruoka-aineita vähintään 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa, mieluiten enemmän.
Kärsitkö iho-ongelmista, mutta et ole saanut haluamiasi tuloksia sen hoidossa? Tutustu myös iho-ongelmien hoitoon keskittyvään ruokavalio-oppaaseen, joka sisältää 21 iho-ongelmiin auttavaa reseptiä!
